Johanna ja Kari ostivat suuren tontin Atlantiksen keskustasta ja alkoivat suunnitella unelmiensa taloa. Legacyn sääntöjä noudattaen he kuitenkin joutuivat hieman muokkaamaan sitä, ettei heillä olisi alussa ollut liikaa rahaa käytössään.

Tämän näköinen tontista tuli ennenkuin he alkoivat rakentaa taloansa. Uima-allasosasto on vielä aidattu kiinni, ettei kukaan pääsisi nauttimaan liiasta luksuksesta näin alkuvaiheessa.

Tämän näköinen tuli heidän ensimmäisestä asumuksestansa. Ei ihan unelmien talo, mutta onneksi sentään oli kesä. Johanna löysi heti itselleen töitä viihdeuralta ja alkoi heti ahkeroida taitopisteitä itselleen. Muutaman päivän työskentelyn jälkeen hän olikin ylennyt jo piirrettyjen ääninäyttelijäksi. Karilla puolestaan oli alku vaikeampaa, sopivaa uraa ei löytynyt moneen päivään. Lopulta hän luovutti ja lähti lääketieteen pariin yleten nopeasti ylilääkäriksi asti.

Naapurusto tuli mielenkiinnolla solmimaan uusia suhteita tuleviin naapureihinsa. Kari löysi heti yhteisen sävelen Rikun kanssa, he molemmat tuntuivat erityisen kiinnostuneilta pikkueläimistä. Johannastakin oli mukava välillä tavata muita aikuisia ainaisten opiskelijoiden sijasta.

Johannaa ei myöskään voinut väittää kovin ujoksi, sillä hän mm. suihkutteli antaumuksella avosuihkussa samalla, kun Elias ja Kari keskustelivat henkeviä. Sitä tarina ei kerro miksi he olivat vessassa keskustelemassa.

Talokin kasvoi pikkuhiljaa rahatilanteen parantuessa ja juuri sopivasti talven tullessa saivat Johanna ja Kari viimeisetkin seinät ympärilleen. Sitten olikin jo aika alkoittaa suunnitella isompaa remonttia, sillä monen yrityksen jälkeen Johanna huomasi vihdoin olevansa raskaana.

Remontin jälkeen talo koki melkoisen uudistuksen, suurin osa huonekaluistakin vaihdettiin. Tapetointiin ei kuitenkaan jäänyt rahaa, joten seinät saivat toistaiseksi jäädä paljaiksi. Johanna oli kuitenkin tyytyväinen päästessään sisustamaan, vaikkakin vain vähällä rahalla.

Pian remontin jälkeen eräänä aamuyönä Johanna heräsi koviin supistuksiin ja pyöräytti maailmaan kauniin vihreäsilmäisen tyttölapsen, joka ristittiin kaikessa yhteisymmärryksessä Veeraksi. Raskausaika oli melko helppo, ainoastaan väsymys vaivasi ajoittain. Karikin oli ylpeä isä, eikä olisi millään malttanut ensimmäisenä aamuna lähteä töihin.

Kari saikin kunnian vaihtaa ensimmäisen kakkavaipan Johannan kakoessa vieressä. Karilta se sujuikin kuin konkarilta, parissa minuutissa koko homma oli ohi ja Veera hymyilevänä puhtaissa vaipoissansa.

Vauvanhoidon ohessa Kari halusi kuitenkin vielä edetä urallansa, joten hän aina tilaisuuden tullen tarttui oppikirjoihin ja paneutui mm. siivoamisen saloihin. Samalla hän yhä haaveili isoista rahasäkeistä, jotka häntä ehkä jossain vaiheessa odottelisivat.

Johanna oli hyvä äiti, hän jaksoi leikkiä ja hellitellä pienokaistansa, niinkuin kaikki perhetavoitteiset simmit jaksavat. Vaikka Veera oli vasta ihan pieni Johanna ei voinut olla haaveilematta koko laumasta Veeroja. Johannan elämäntavoitteena oli saada 6 lastenlasta, joten siinä olisi ollut aika urakka pelkästään yhdelle lapselle.

Johanna piti yhä yhteyttä vanhoihin ystäviinsä lähinnä edistääkseen Karin uraa sairaalassa, siellä kun ystäviä ei voinut olla koskaan liikaa. Kauhukseen hän kuitenkin huomasi, että Pauli oli kadonnut hänen osoiteluettelostaan kokonaan. Onneksi hänellä kuitenkin oli niin hyvät pisteet, että ystävyyden ei pitäisi ihan heti lakata.

Johannalla ja Karilla kävi kylässä välillä myös yöllisiä vieraita, joskus hieman peloittaviakin. Roosa seisoi heidän kuistillansa kerran kokonaisen yön, eikä suostunut millään lähtemään ennenkuin Johanna kävi sen häätämässä.

Johannakin uskaltautui jo vaihtamaan Veeran kakkavaippoja, hän vain käytti pyykkipoikaa nenässänsä, niin hajusta ei ollut ongelmaa. Johannallakin oli tapana Karin tavoin tupsautella talkkia vähän liiankin kanssa Veeran pyllylle, mutta ei siitä tuntunut vauvalle haittaakaan olevan.

Kammottavinta Johannan mielestä vauvanhoidossa oli se, kun Veera aina välillä oksenteli Johanna päälle. Onneksi siihenkin tottui pian ja Johanna huomasikin oikein odottavansa näitä pikku pulahduksia.

Välillä Johanna ja Kari muistelivat opiskeluaikoja ja pelailivat shakkia yhdessä, sitähän he olivat tehneet jo kauan ennen kuin he olivat alkaneet seurustellakaan. Pelituokiot olivat myös hyvä hetki keskustella päivän tapahtumista - tai vaikkapa Pariisin hattumuodista.

Myös romantiikkaa oli syytä pitää yllä, ettei vaan kumpikaan alkaisi vilkuilla naapureiden suuntaan. Mutta miksi ihmeessä Kari ajattelee Amatius-murtovarasta pussaillessaan Johannaa?