Heti kolmannen vuoden aluksi Kari rohkaistui ja pyysi Johannaa treffeille. Opiskelusta ei kuitenkaan olisi tullut mitään, kun Kari olisi muuten vain haaveillut Johannan treffeille pyytämisestä. Kari tarttui Johannaa kädestä ja kysyi, eikö Johannankin mielestä olisi jo aika katsoa tulisiko heidän jutustansa mitään. Kari oli jo valmistautunut vaikka minkälaisiin myyntipuheisiin, mutta pieneksi yllätyksekseen Johanna suostuikin heti mitään mukisematta. Ehtona oli ainoastaan se, että he lähtisivät jonnekin muualle, asuntola kun oli vähän tylsä paikka treffien pitämiselle. Kari antoi Johannalle vapaat kädet paikan suhteen.

Johanna valitsi paikaksi puiston Stadissa. Puiston kauneus oli niin ylitsevuotavaa, että se iski heitä suoraan selkähermoon. Johanna ei malttanut yhtään kauempaa, vaan moiskautti ison suudelman suoraan Karin suulle. Kari ei edes ymmärtänyt vastustella ja sitten kun olisi ymmärtänyt, hän ei enää halunnut. Treffeillähän oli paras mahdollinen alku!

Johanna äkkäsi, että hehän pussailivat itseasiassa bändilavan edessä, eikä bändiä näkynyt missään. Soittimet olivat kuitenkin sopivasti jääneet paikalle, joten ei kun tuumasta toimeen ja oma kahden hengen pumppu pystyyn. Kari riensi paukuttamaan rumpuja ja Johanna vingutti kitaraa ja omia äänihuuliaan antaumuksella. Heidän lopetettuaan puistossa oli varsin hiljaista, kaikki linnutkin olivat kaikonneet parin kilometrin säteeltä, mutta Johanna ja Kari eivät antaneet sen häiritä hauskaa päiväänsä.

Soittamisesta tuli Johannalle nälkä, joten hän marssitti Karin grillaamaan (koska paikalla ei ollut ketään henkilökuntaakaan) ja hyppäsi itse paljuun rentoutumaan. Kari paistoikin todella hyvän näköisiä hampurilaisia, mutta ennen ruokailua Karikin halusi tulla kokeilemaan paljua.

Kari hyppäsi Johannan seuraan vietyään hampurilaiset pöydälle jäähtymään. Aina on aikaa pienelle kuhertelulle ammeessa, hän ajatteli silitellessään Johannan hiuksia.

Johannalla oli kuitenkin vähän jotain muuta mielessä, sillä pian Karia jo vietiin ja ilotulitteet paukkuivat onnistuneen pelehdinnän merkiksi. Jälkeenpäin kuvia katsellessaan Kari ihmetteli, miten veden alla ylösalaisin oleminen ei haitannut suoritusta yhtään, mutta niin se vaan oli. Mahtavaa.

Nuoripari halaili vielä onnellisena altaassa, kun paikalle saapui rouva Kurjenkaula, kaikkien siveyspoliisien äiti! Hän hermostui täydellisesti epäsiveettömistä asuista, molemmilla uimapuvut päällä, hyi kamalaa! Johanna ei voinut olla ajattelematta mitä olisi tapahtunut, jos rouva Kurjenkaula olisi tullut paikalle muutamaa minuuttia aikaisemmin.

Johanna ja Kari siirtyivät ruokapöytään hampurilaisia syömään, mutta koska Johanna unohti pukea päällensä ja söi pelkissä bikineissä, sai paikalle tilannetta seuraamaan jäänyt rouva Kurjenkaula täydellisen raivokohtauksen. Ajatelkaa nyt, uimapuvussa, yleisessä puistossa! Johanna ja Kari yrittivät olla kiinnittämättä häneen mitään huomiota.

Treffit lähenivät loppuaan ja Kari antoi Johannalle vielä muistoksi kunnon suuteloinnin ennen poislähtöä. Tämä oli rouva Kurjenkaulalle liikaa ja hän pamautti Karia käsilaukullansa suoraan päähän. Kari näki hetken aikaa tähtiä ja Johanna ei voinut olla hihittämättä vieressä, niin koominen tilanne oli muistaen Karin mieltymyksen mummoihin. Karista tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään hauskaa, hän vain käänsi selkänsä rouva Kurjenkaulalle ja saattoi Johannan taksiin, joka veisi heidät takaisin kampukselle.

Kommelluksien jälkeen Kari ja Johanna pääsivät turvallisesti takaisin asuntolaansa ja illalla Johanna löysi ison ruusukimpun, jonka Kari oli hänelle jättänyt kiitoksena (kassiniskua lukuunottamatta) täydellisistä treffeistä. Johanna vei kimpun heti huoneeseensa, missä hän pystyi sitä ihailemaan aina herätessään ja nukkumaan mennessään.

Pauli soitteli kuitenkin Johannalle vielä varsin usein, eikä Johanna raaskinut tätä kieltääkään, olivathan he olleet ystäviä jo pitkään. Ja olihan hänelläkin oikeus jutella muille, varsinkin nyt kun Kari oli palannut taas lopputyönsä pariin.

Johanna oli perhetavoitteinen simmi ja hän ei voinut olla haaveilematta isosta kihlasormuksesta, nyt kun hänestä oli näin monta miestä kiinnostunut. Johanna vaan ei osannut sanoa keneltä hän sen sormuksen olisi mieluiten ottanut. Ehkä hänen pitäisi vaan pyytää sellainen kaikilta ja valita se, kenellä on tarjota isoin timantti.

Myös jälkikasvun kaipuu alkoi kolkutella Johannan mieltä. "Tyhmää, enhän minä edes vielä voi saada lapsia, kun en ole aikuinen", pohti Johanna viisaasti, mutta samaan hengenvetoon selasi puhelinluettelosta vauvapalvelun numeroa. "Eihän täällä sellaista olekaan", tuskastui hän. "Mitenköhän ne vauvat sitten tulevat?"

Kaikki Johannasta kiinnostuneet miehet yrittivät jotenkin vangita rakkaansa huomion, Pauli joutui tyytymään soitteluun, koska ei asunut paikalla, mutta Karilla ja Ollilla oli helpompaa. Kari päätti luottaa vanhaan kunnon lumisotaan, nyt kun kerrankin oli saatu talveksi vähän lunta, siihenkään kun ei aina voinut näillä leveysasteilla luottaa. Taktisesti Kari antoi myös Johannan voittaa, että tälle jäisi parempi mieli lumisodasta.

Ollilla oli toinen keino, hän päätti tehdä hälytinpilan. Saattaa olla, että Johannalla oli näppinsä pelissä yllytysvaiheessa, mutta sitä ei kukaan pysty todistamaan, sillä Ollikin vaikenee kuin muuri ja korkeintaan hymyilee hieman asiasta puhuttaessa.

Hälytinpilassa on vaan se ongelma, että siitä seuraa iso sotku. Olli huomasi koko aulan tulvivan vettä ja Johannan ympäristöpalkin laskevan huimaa tahtia, niinpä hän tarttui pian luuttuun, että huoneesta tulisi taas mukava kaikkien asua. Johanna oli otettu siitä, kuinka ajattelevainen (ja tottelevainen) Olli oli, mutta ei silti osannut sanoa mitään tulevaisuudesta. Hän päätti vuorostaan odottaa hetken ja antaa asioiden juosta omaa tahtiansa. Olihan kolmannestakin vuodesta vielä vaikka kuinka paljon jäljellä!