Kari ja Johanna olivat jo päässeet siihen seurusteluvaiheeseen, jossa yökyläillään toisten luona, tosin heillä kyläily tapahtui aina Johannan huoneessa, sillä hänellähän oli asuntolan ainoa parisänky. Olipa kaukaa viisas valinta! Aina iltaisin pariskunta käpertyi yhdessä sänkyyn nähden unia mm. toisistaan.

Heidän suhteensa ei kuitenkaan ollut vielä kirkossa kuulutettu, sillä Karilla oli vieläkin tunteita Armia kohtaan. Heidän tanssiessaan hitaita Karin käsillä oli taipumus vaellella hieman vääriin paikkoihin (tai oikeisiin, riippuu keneltä kysyy). Armi oli onnellinen, sillä hän luuli Karin vihdoinkin valinneen hänet.

Toisaalla Kari kuitenkin selitti Johannalle tohkeana tulevaisuudensuunnitelmiaan. "Mä tienaan isona niinku ihan sikana rahaa, kato, ja sit me voidaan lähteä vaikka Bahamalle juomaan margaritoja biitsille." Johanna yleensä vain pyöritteli päätänsä, sillä hänellä oli hieman vaikeuksia uskoa tällaiseen.

Pauli kävi aina välillä tapaamassa Johannaa, lähinnä vain vaihtamassa kuulumisia, sillä Johanna oli kertonut seurustelevansa Karin kanssa. Liekö kuitenkin kohtalon johdatusta vai mitä, mutta eräänä tällaisena kertana Johanna ja Pauli kokivat kuitenkin samanaikaisen ihastumisen ja taidettiin paikalla pari pusuakin vaihtaa. Johanna joutui taas hakkaamaan päätänsä seinään, kun ei tiennyt mitä olisi tehnyt.

Kari sen sijaan oli kultainen, hän rupesi kannustamaan Johannaa jumppaopinnoissa, että Johanna olisi saanut mahdollisimman hyvän todistuksen kolmannen vuoden lopuksi. Karin läsnäolo tuntuikin vauhdittavan Johannaa loistavaan suoritukseen, hiki vain lensi kun kunto koheni kohisten silmissä!

Pauli aloitti taas sitkeän soittelun Johannalle, eikä Johanna vieläkään raaskinut kieltää häntä soittelemasta. Johanna kertoi yhä harkitsevansa kumman valitsisi, molemmissa kun oli hyvät ja huonot puolensa. Olli oli jo pois laskuista, sillä hän oli muuttunut hälytinpilan jälkeen ihan oudoksi, lähes vainoharhaiseksi, ja sellaista Johanna ei juuri nyt kaivannut elämäänsä.

Johannan häikäisevä kauneus oli kuitenkin huomattu myös muualla kampuksella, sillä lähes päivittäin paikalle vaelsi muiden asuntoloiden väkeä Johannaa ihastelemaan. Myös Kasper-maskotti tuli katsomaan oliko Johanna todellakin niin ihana kuin tarinat kertoivat ja olihan hän! Kasper rakastui ensisilmäyksellä. Onneksi Johanna oli tästä autuaan tietämätön, tai hän olisi saanut taas vähän ylimääräistä stressiä.

" Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa! " Lausui Kari eräänä iltana tunnettua runoa Johannalle. Silloin se kolahti takaraivoon valtaisalla voimalla, tämän miehen kanssa Johanna haluaisi jakaa elämänsä! Eikä siihen tarvittu, kuin pienenpieni vertaus sikaan! Kummallisia ovat tunteiden tiet.

Ettei elämä olisi kuitenkaan ollut pelkkää onnea uuden parisuhteen kanssa, joutui Johanna aina välillä tekemisiin Valtterin kanssa, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen Johannan kiusaamisen. Miten yksi vesilasi olikin niin vaikea unohtaa! Aina tilaisuuden tullen Valtteri kävi tönimässä ja haukkumassa Johannaa, vaikka tämä olisi kuinka itkua tihrustanut. Miten tunteetonta!

Vihdoin sitten tapahtui se, mistä Johanna oli haaveillut lähes koko elämänsä. Kari lähestyi häntä ison timanttisormuksen kanssa ja pyysi häntä romanttisesti murolautasten äärellä kihloihin. Onneksi Johanna oli istumassa, muuten hän olisi varmasti hyppinyt tasajalkaa riemusta. Kyllä, hän suostui kosintaan.

Kolmas vuosi oli viime metreillä, loppukokeet olivat jälleen menneet hyvin. Ennen uuden aherruksen aloittamista Kari tarttui Johannaa käsistä ja veti tämän vähän sivummalle.
"Nyt kun meillä on noita stipendirahoja kertynyt, eiköhän olisi aika katsoa jostain oma kämppä meille viimeiseksi vuodeksi?"
Johanna ei osannut muuta kuin nyökätä ja halata Karia. Oma pieni pesä, jossa he voisivat elää opiskelijaelämänsä onnellisina loppuun asti.