Johanna ja Kari ostivat suuren tontin Atlantiksen keskustasta ja alkoivat suunnitella unelmiensa taloa. Legacyn sääntöjä noudattaen he kuitenkin joutuivat hieman muokkaamaan sitä, ettei heillä olisi alussa ollut liikaa rahaa käytössään.

Tämän näköinen tontista tuli ennenkuin he alkoivat rakentaa taloansa. Uima-allasosasto on vielä aidattu kiinni, ettei kukaan pääsisi nauttimaan liiasta luksuksesta näin alkuvaiheessa.

Tämän näköinen tuli heidän ensimmäisestä asumuksestansa. Ei ihan unelmien talo, mutta onneksi sentään oli kesä. Johanna löysi heti itselleen töitä viihdeuralta ja alkoi heti ahkeroida taitopisteitä itselleen. Muutaman päivän työskentelyn jälkeen hän olikin ylennyt jo piirrettyjen ääninäyttelijäksi. Karilla puolestaan oli alku vaikeampaa, sopivaa uraa ei löytynyt moneen päivään. Lopulta hän luovutti ja lähti lääketieteen pariin yleten nopeasti ylilääkäriksi asti.

Naapurusto tuli mielenkiinnolla solmimaan uusia suhteita tuleviin naapureihinsa. Kari löysi heti yhteisen sävelen Rikun kanssa, he molemmat tuntuivat erityisen kiinnostuneilta pikkueläimistä. Johannastakin oli mukava välillä tavata muita aikuisia ainaisten opiskelijoiden sijasta.

Johannaa ei myöskään voinut väittää kovin ujoksi, sillä hän mm. suihkutteli antaumuksella avosuihkussa samalla, kun Elias ja Kari keskustelivat henkeviä. Sitä tarina ei kerro miksi he olivat vessassa keskustelemassa.

Talokin kasvoi pikkuhiljaa rahatilanteen parantuessa ja juuri sopivasti talven tullessa saivat Johanna ja Kari viimeisetkin seinät ympärilleen. Sitten olikin jo aika alkoittaa suunnitella isompaa remonttia, sillä monen yrityksen jälkeen Johanna huomasi vihdoin olevansa raskaana.

Remontin jälkeen talo koki melkoisen uudistuksen, suurin osa huonekaluistakin vaihdettiin. Tapetointiin ei kuitenkaan jäänyt rahaa, joten seinät saivat toistaiseksi jäädä paljaiksi. Johanna oli kuitenkin tyytyväinen päästessään sisustamaan, vaikkakin vain vähällä rahalla.

Pian remontin jälkeen eräänä aamuyönä Johanna heräsi koviin supistuksiin ja pyöräytti maailmaan kauniin vihreäsilmäisen tyttölapsen, joka ristittiin kaikessa yhteisymmärryksessä Veeraksi. Raskausaika oli melko helppo, ainoastaan väsymys vaivasi ajoittain. Karikin oli ylpeä isä, eikä olisi millään malttanut ensimmäisenä aamuna lähteä töihin.

Kari saikin kunnian vaihtaa ensimmäisen kakkavaipan Johannan kakoessa vieressä. Karilta se sujuikin kuin konkarilta, parissa minuutissa koko homma oli ohi ja Veera hymyilevänä puhtaissa vaipoissansa.

Vauvanhoidon ohessa Kari halusi kuitenkin vielä edetä urallansa, joten hän aina tilaisuuden tullen tarttui oppikirjoihin ja paneutui mm. siivoamisen saloihin. Samalla hän yhä haaveili isoista rahasäkeistä, jotka häntä ehkä jossain vaiheessa odottelisivat.

Johanna oli hyvä äiti, hän jaksoi leikkiä ja hellitellä pienokaistansa, niinkuin kaikki perhetavoitteiset simmit jaksavat. Vaikka Veera oli vasta ihan pieni Johanna ei voinut olla haaveilematta koko laumasta Veeroja. Johannan elämäntavoitteena oli saada 6 lastenlasta, joten siinä olisi ollut aika urakka pelkästään yhdelle lapselle.

Johanna piti yhä yhteyttä vanhoihin ystäviinsä lähinnä edistääkseen Karin uraa sairaalassa, siellä kun ystäviä ei voinut olla koskaan liikaa. Kauhukseen hän kuitenkin huomasi, että Pauli oli kadonnut hänen osoiteluettelostaan kokonaan. Onneksi hänellä kuitenkin oli niin hyvät pisteet, että ystävyyden ei pitäisi ihan heti lakata.

Johannalla ja Karilla kävi kylässä välillä myös yöllisiä vieraita, joskus hieman peloittaviakin. Roosa seisoi heidän kuistillansa kerran kokonaisen yön, eikä suostunut millään lähtemään ennenkuin Johanna kävi sen häätämässä.

Johannakin uskaltautui jo vaihtamaan Veeran kakkavaippoja, hän vain käytti pyykkipoikaa nenässänsä, niin hajusta ei ollut ongelmaa. Johannallakin oli tapana Karin tavoin tupsautella talkkia vähän liiankin kanssa Veeran pyllylle, mutta ei siitä tuntunut vauvalle haittaakaan olevan.

Kammottavinta Johannan mielestä vauvanhoidossa oli se, kun Veera aina välillä oksenteli Johanna päälle. Onneksi siihenkin tottui pian ja Johanna huomasikin oikein odottavansa näitä pikku pulahduksia.

Välillä Johanna ja Kari muistelivat opiskeluaikoja ja pelailivat shakkia yhdessä, sitähän he olivat tehneet jo kauan ennen kuin he olivat alkaneet seurustellakaan. Pelituokiot olivat myös hyvä hetki keskustella päivän tapahtumista - tai vaikkapa Pariisin hattumuodista.

Myös romantiikkaa oli syytä pitää yllä, ettei vaan kumpikaan alkaisi vilkuilla naapureiden suuntaan. Mutta miksi ihmeessä Kari ajattelee Amatius-murtovarasta pussaillessaan Johannaa?

 

Etsittyään sopivaa vuokra-asuntoa ja huomattuaan, että kaikki olivat huonoja Kari päätti, että kyllähän hän nyt yhden talon osaisi rakentaakin. Molemmat laittoivat kaikki rahansa samaan kasaan, ostivat pienen tontin aivan kampuksen puiston vierestä ja kyhäsivät kivan pikku asunnon itselleen. Talo jäi vielä osittain keskeneräiseksi, mutta tärkeimmät, eli seinät ja katto siitä löytyi jo!

Ensimmäinen Karin kokkausyritys osoittautui katastrofiksi. Eikö television kokkiohjelmista ollutkaan mitään hyötyä? Ruuanlaittopisteitäkin Karilla oli jo useita. Ehkä pelkästään teoriaopinnoilla ei sittenkään opita kokkaamaan gourmet-aterioita. Onneksi palokunta löysi pian paikalle, vaikka Karilla ja Johannalla ei ollutkaan varaa ostaa palohälytintä.

Paahdetuista leivonnaisista tuli todella paahdettuja, mutta silti Johanna hammasta purren söi kokonaisen leivoksen. Karia täytyi kannustaa ja sitäpaitsi Johannalla oli kamala nälkä ja muutakaan ruokaa ei ollut.

Opiskelu jatkui normaalisti, Johanna keskittyi välillä lopputyöhänsä niinkin tehokkaasti, ettei huomannut viuhahtavaa Teiniviikselää. Ne ajat olivat todellakin ohi Johannan osalta, hän näki vain Karin. Kari sen sijaan tuli hyvinkin kiinnostuneena katsomaan alastonta miestä keittiössänsä.

Lukukauden puolenvälin kokeet saatiin taas kunnialla läpi ja stipendirahoilla tuunattiin talo lopulliseen muotoonsa. Vähänhän se oli pieni, mutta eivät opiskelijat enempää tarvitsisi, kun taaskaan ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa ostaa mitään tavaraa.

Tämän vuoden talvesta tuli niin kylmä, että pingviinitkin vaelsivat Etelämantereelta Atlantikseen. Eräs pingviini erehtyi virittämään keskustelua Karin kasaaman lumiukon kanssa. Se keskustelu tosin tuntui olevan sisällöltään paljon syvällisempi kuin monet muut opiskelijoiden keskuudessa käydyt keskustelut, mitä kampuksella on sattunut kuulumaan.

Olosuhteiden pakosta Johanna törmäsi aina välillä Pauliin, jakoihan hän yhä postia koko kampusalueella. Johanna kuitenkin selitti olevansa onnellinen Karin kanssa ja Pauli hyväksyi sen.
"Olet silti aina sydämessäni", hän muistutteli lähettäessään lentosuukkoja lähtiessään.

Kevään lähestyessä sekä Karin että Johannan mielet täytti ainoastaan viimeinen loppukoe. Siihen valmistauduttiin yötä myöden ja kahvia kului. Valmistautuminen tuotti tulosta, sillä molemmat pääsivät jälleen huippuoppilaiden listalle ja valmistuivat yliopistosta huippuarvosanoin!

Johanna soitti paikalle Jonin, yhden heidän opiskelukavereistansa, sillä he halusivat, että joku jää asuttamaan heidän taloansa tulevia sukupolvia varten. Joni suostuikin ilomielin, sillä Johanna ja Kari eivät aikoneet periä tältä mitään vuokraa, kunhan hän vain pitäisi talon kunnossa ja siistinä.

Tervetuloa taloon! Jonin muuton sekä Johannan ja Karin valmistumisen kunniaksi piti tietysti järjestää juhlat. Kummallista kyllä, mutta Karin jälleen kutsumat mummolehtorit jättivät silti tulematta, joten nuorukaiset saivat bilettää kolmistaan.

Kari oli niin onnellinen opiskelijaelämän loppumisesta, että loikkasi Johannan käsivarsille.
"Odotas vaan kun päästään takaisin Atlantikseen, minä rakennan meille sellaisen kivilinnan ettet ole ikinä nähnytkään!"
"Tuota, eihän meillä ole rahaa..." koitti Johanna toppuutella. Vaikka saihan sitä aina haaveilla ja rahaahan sai töitä tekemällä.

Juhlien jälkeen oli kasvun paikka. Kari kasvoi ensin aikuiseksi, hän säilytti onneksi komeat piirteensä, mutta 70-luvun tweed-puku oli Johannan mielestä vähän liikaa.

Kari lähti jo edeltä Atlantikseen ja Johanna jäi vielä hetkeksi aikaa hengailemaan Jonin kanssa. Lopulta hänkin kasvoi - siniviolettiin jumppamekkoon!
"Taitaa olla kauppareissu edessä mahdollisimman pian", päivitteli Johanna peilin edessä karmaisevaa asuansa. Lopulta hänkin hyppäsi ulkona odottelevaan taksiin ja lähti huristelemaan kohti Atlantista.

 

Kari ja Johanna olivat jo päässeet siihen seurusteluvaiheeseen, jossa yökyläillään toisten luona, tosin heillä kyläily tapahtui aina Johannan huoneessa, sillä hänellähän oli asuntolan ainoa parisänky. Olipa kaukaa viisas valinta! Aina iltaisin pariskunta käpertyi yhdessä sänkyyn nähden unia mm. toisistaan.

Heidän suhteensa ei kuitenkaan ollut vielä kirkossa kuulutettu, sillä Karilla oli vieläkin tunteita Armia kohtaan. Heidän tanssiessaan hitaita Karin käsillä oli taipumus vaellella hieman vääriin paikkoihin (tai oikeisiin, riippuu keneltä kysyy). Armi oli onnellinen, sillä hän luuli Karin vihdoinkin valinneen hänet.

Toisaalla Kari kuitenkin selitti Johannalle tohkeana tulevaisuudensuunnitelmiaan. "Mä tienaan isona niinku ihan sikana rahaa, kato, ja sit me voidaan lähteä vaikka Bahamalle juomaan margaritoja biitsille." Johanna yleensä vain pyöritteli päätänsä, sillä hänellä oli hieman vaikeuksia uskoa tällaiseen.

Pauli kävi aina välillä tapaamassa Johannaa, lähinnä vain vaihtamassa kuulumisia, sillä Johanna oli kertonut seurustelevansa Karin kanssa. Liekö kuitenkin kohtalon johdatusta vai mitä, mutta eräänä tällaisena kertana Johanna ja Pauli kokivat kuitenkin samanaikaisen ihastumisen ja taidettiin paikalla pari pusuakin vaihtaa. Johanna joutui taas hakkaamaan päätänsä seinään, kun ei tiennyt mitä olisi tehnyt.

Kari sen sijaan oli kultainen, hän rupesi kannustamaan Johannaa jumppaopinnoissa, että Johanna olisi saanut mahdollisimman hyvän todistuksen kolmannen vuoden lopuksi. Karin läsnäolo tuntuikin vauhdittavan Johannaa loistavaan suoritukseen, hiki vain lensi kun kunto koheni kohisten silmissä!

Pauli aloitti taas sitkeän soittelun Johannalle, eikä Johanna vieläkään raaskinut kieltää häntä soittelemasta. Johanna kertoi yhä harkitsevansa kumman valitsisi, molemmissa kun oli hyvät ja huonot puolensa. Olli oli jo pois laskuista, sillä hän oli muuttunut hälytinpilan jälkeen ihan oudoksi, lähes vainoharhaiseksi, ja sellaista Johanna ei juuri nyt kaivannut elämäänsä.

Johannan häikäisevä kauneus oli kuitenkin huomattu myös muualla kampuksella, sillä lähes päivittäin paikalle vaelsi muiden asuntoloiden väkeä Johannaa ihastelemaan. Myös Kasper-maskotti tuli katsomaan oliko Johanna todellakin niin ihana kuin tarinat kertoivat ja olihan hän! Kasper rakastui ensisilmäyksellä. Onneksi Johanna oli tästä autuaan tietämätön, tai hän olisi saanut taas vähän ylimääräistä stressiä.

" Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa! " Lausui Kari eräänä iltana tunnettua runoa Johannalle. Silloin se kolahti takaraivoon valtaisalla voimalla, tämän miehen kanssa Johanna haluaisi jakaa elämänsä! Eikä siihen tarvittu, kuin pienenpieni vertaus sikaan! Kummallisia ovat tunteiden tiet.

Ettei elämä olisi kuitenkaan ollut pelkkää onnea uuden parisuhteen kanssa, joutui Johanna aina välillä tekemisiin Valtterin kanssa, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen Johannan kiusaamisen. Miten yksi vesilasi olikin niin vaikea unohtaa! Aina tilaisuuden tullen Valtteri kävi tönimässä ja haukkumassa Johannaa, vaikka tämä olisi kuinka itkua tihrustanut. Miten tunteetonta!

Vihdoin sitten tapahtui se, mistä Johanna oli haaveillut lähes koko elämänsä. Kari lähestyi häntä ison timanttisormuksen kanssa ja pyysi häntä romanttisesti murolautasten äärellä kihloihin. Onneksi Johanna oli istumassa, muuten hän olisi varmasti hyppinyt tasajalkaa riemusta. Kyllä, hän suostui kosintaan.

Kolmas vuosi oli viime metreillä, loppukokeet olivat jälleen menneet hyvin. Ennen uuden aherruksen aloittamista Kari tarttui Johannaa käsistä ja veti tämän vähän sivummalle.
"Nyt kun meillä on noita stipendirahoja kertynyt, eiköhän olisi aika katsoa jostain oma kämppä meille viimeiseksi vuodeksi?"
Johanna ei osannut muuta kuin nyökätä ja halata Karia. Oma pieni pesä, jossa he voisivat elää opiskelijaelämänsä onnellisina loppuun asti.

Heti kolmannen vuoden aluksi Kari rohkaistui ja pyysi Johannaa treffeille. Opiskelusta ei kuitenkaan olisi tullut mitään, kun Kari olisi muuten vain haaveillut Johannan treffeille pyytämisestä. Kari tarttui Johannaa kädestä ja kysyi, eikö Johannankin mielestä olisi jo aika katsoa tulisiko heidän jutustansa mitään. Kari oli jo valmistautunut vaikka minkälaisiin myyntipuheisiin, mutta pieneksi yllätyksekseen Johanna suostuikin heti mitään mukisematta. Ehtona oli ainoastaan se, että he lähtisivät jonnekin muualle, asuntola kun oli vähän tylsä paikka treffien pitämiselle. Kari antoi Johannalle vapaat kädet paikan suhteen.

Johanna valitsi paikaksi puiston Stadissa. Puiston kauneus oli niin ylitsevuotavaa, että se iski heitä suoraan selkähermoon. Johanna ei malttanut yhtään kauempaa, vaan moiskautti ison suudelman suoraan Karin suulle. Kari ei edes ymmärtänyt vastustella ja sitten kun olisi ymmärtänyt, hän ei enää halunnut. Treffeillähän oli paras mahdollinen alku!

Johanna äkkäsi, että hehän pussailivat itseasiassa bändilavan edessä, eikä bändiä näkynyt missään. Soittimet olivat kuitenkin sopivasti jääneet paikalle, joten ei kun tuumasta toimeen ja oma kahden hengen pumppu pystyyn. Kari riensi paukuttamaan rumpuja ja Johanna vingutti kitaraa ja omia äänihuuliaan antaumuksella. Heidän lopetettuaan puistossa oli varsin hiljaista, kaikki linnutkin olivat kaikonneet parin kilometrin säteeltä, mutta Johanna ja Kari eivät antaneet sen häiritä hauskaa päiväänsä.

Soittamisesta tuli Johannalle nälkä, joten hän marssitti Karin grillaamaan (koska paikalla ei ollut ketään henkilökuntaakaan) ja hyppäsi itse paljuun rentoutumaan. Kari paistoikin todella hyvän näköisiä hampurilaisia, mutta ennen ruokailua Karikin halusi tulla kokeilemaan paljua.

Kari hyppäsi Johannan seuraan vietyään hampurilaiset pöydälle jäähtymään. Aina on aikaa pienelle kuhertelulle ammeessa, hän ajatteli silitellessään Johannan hiuksia.

Johannalla oli kuitenkin vähän jotain muuta mielessä, sillä pian Karia jo vietiin ja ilotulitteet paukkuivat onnistuneen pelehdinnän merkiksi. Jälkeenpäin kuvia katsellessaan Kari ihmetteli, miten veden alla ylösalaisin oleminen ei haitannut suoritusta yhtään, mutta niin se vaan oli. Mahtavaa.

Nuoripari halaili vielä onnellisena altaassa, kun paikalle saapui rouva Kurjenkaula, kaikkien siveyspoliisien äiti! Hän hermostui täydellisesti epäsiveettömistä asuista, molemmilla uimapuvut päällä, hyi kamalaa! Johanna ei voinut olla ajattelematta mitä olisi tapahtunut, jos rouva Kurjenkaula olisi tullut paikalle muutamaa minuuttia aikaisemmin.

Johanna ja Kari siirtyivät ruokapöytään hampurilaisia syömään, mutta koska Johanna unohti pukea päällensä ja söi pelkissä bikineissä, sai paikalle tilannetta seuraamaan jäänyt rouva Kurjenkaula täydellisen raivokohtauksen. Ajatelkaa nyt, uimapuvussa, yleisessä puistossa! Johanna ja Kari yrittivät olla kiinnittämättä häneen mitään huomiota.

Treffit lähenivät loppuaan ja Kari antoi Johannalle vielä muistoksi kunnon suuteloinnin ennen poislähtöä. Tämä oli rouva Kurjenkaulalle liikaa ja hän pamautti Karia käsilaukullansa suoraan päähän. Kari näki hetken aikaa tähtiä ja Johanna ei voinut olla hihittämättä vieressä, niin koominen tilanne oli muistaen Karin mieltymyksen mummoihin. Karista tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään hauskaa, hän vain käänsi selkänsä rouva Kurjenkaulalle ja saattoi Johannan taksiin, joka veisi heidät takaisin kampukselle.

Kommelluksien jälkeen Kari ja Johanna pääsivät turvallisesti takaisin asuntolaansa ja illalla Johanna löysi ison ruusukimpun, jonka Kari oli hänelle jättänyt kiitoksena (kassiniskua lukuunottamatta) täydellisistä treffeistä. Johanna vei kimpun heti huoneeseensa, missä hän pystyi sitä ihailemaan aina herätessään ja nukkumaan mennessään.

Pauli soitteli kuitenkin Johannalle vielä varsin usein, eikä Johanna raaskinut tätä kieltääkään, olivathan he olleet ystäviä jo pitkään. Ja olihan hänelläkin oikeus jutella muille, varsinkin nyt kun Kari oli palannut taas lopputyönsä pariin.

Johanna oli perhetavoitteinen simmi ja hän ei voinut olla haaveilematta isosta kihlasormuksesta, nyt kun hänestä oli näin monta miestä kiinnostunut. Johanna vaan ei osannut sanoa keneltä hän sen sormuksen olisi mieluiten ottanut. Ehkä hänen pitäisi vaan pyytää sellainen kaikilta ja valita se, kenellä on tarjota isoin timantti.

Myös jälkikasvun kaipuu alkoi kolkutella Johannan mieltä. "Tyhmää, enhän minä edes vielä voi saada lapsia, kun en ole aikuinen", pohti Johanna viisaasti, mutta samaan hengenvetoon selasi puhelinluettelosta vauvapalvelun numeroa. "Eihän täällä sellaista olekaan", tuskastui hän. "Mitenköhän ne vauvat sitten tulevat?"

Kaikki Johannasta kiinnostuneet miehet yrittivät jotenkin vangita rakkaansa huomion, Pauli joutui tyytymään soitteluun, koska ei asunut paikalla, mutta Karilla ja Ollilla oli helpompaa. Kari päätti luottaa vanhaan kunnon lumisotaan, nyt kun kerrankin oli saatu talveksi vähän lunta, siihenkään kun ei aina voinut näillä leveysasteilla luottaa. Taktisesti Kari antoi myös Johannan voittaa, että tälle jäisi parempi mieli lumisodasta.

Ollilla oli toinen keino, hän päätti tehdä hälytinpilan. Saattaa olla, että Johannalla oli näppinsä pelissä yllytysvaiheessa, mutta sitä ei kukaan pysty todistamaan, sillä Ollikin vaikenee kuin muuri ja korkeintaan hymyilee hieman asiasta puhuttaessa.

Hälytinpilassa on vaan se ongelma, että siitä seuraa iso sotku. Olli huomasi koko aulan tulvivan vettä ja Johannan ympäristöpalkin laskevan huimaa tahtia, niinpä hän tarttui pian luuttuun, että huoneesta tulisi taas mukava kaikkien asua. Johanna oli otettu siitä, kuinka ajattelevainen (ja tottelevainen) Olli oli, mutta ei silti osannut sanoa mitään tulevaisuudesta. Hän päätti vuorostaan odottaa hetken ja antaa asioiden juosta omaa tahtiansa. Olihan kolmannestakin vuodesta vielä vaikka kuinka paljon jäljellä!

 

Toinen vuosi käynnistyi Karin ahaa-elämyksellä. Seuratessaan Pamelan hurjastelua pelikoneella hänen katseensa tuntui aina välillä karkaavan vieressä itselleen aamupalaa laittavaan Johannaan. Sydämet lentelivät Karin päästä kun hän tajusi, että ihanan luonteensa lisäksi Johanna oli myös todella kaunis (ja todella hyvä tekemään aamupalaa). Kari ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, sillä hän epäili, ettei Johanna olisi ollut hänestä kiinnostunut.

Kari yritti tukehduttaa tunteensa opiskeluun (ja vieraisiin naisiin), olihan moni asuntolankin tytöistä kiinnostunut hänestä. Kari oli kuitenkin itsekin varsin komea uros, joten ei ihme että hänkin käänsi tyttöjen päitä minne ikinä kulkikin.

Tyttöjen läheisyys sai Karin pään välillä vähän sekaisin ja hänen keskittymisensä koulutyöhön herpaantui ajoittain. Hänen piti oikein miettimällä miettiä lopputyönsä aihetta, oliko se kitkakerroin vai tyttöjen alusvaatteiden liikeradat.

Tällä välin Johanna oli ajautunut ilmiriitaan Valtterin kanssa. Riita olikin tehnyt jo kauan tuloaan, he eivät tuntuneet koskaan olevan samaa mieltä mistään mistä he keskustelivat. Lopulta Johanna hermostui Valtteriin niin perin pohjin, että nakkasi lasillisen kylmää vettä hänen päällensä.

Valtteri pahoitti mielensä ja kosti heti alkamalla töniä Johannaa. Johanna lähti itkien paikalta pois ja siitä päivästä alkaen Johanna ja Valtteri olivat verivihollisia.

Johanna lohduttautui solmimalla uuden ystävyyssuhteen Ollin kanssa. Hän tuntui olevan mielipiteidensä kanssa paljon enemmän samalla linjalla Johannan kanssa kuin Valtteri ikinä oli ollut. Ollin kanssa oli helppo jutella musiikista, leffoista, politiikasta ja uskonnosta. Ainoa, mikä tuntui aiheuttavan eripuraa oli Ollin mieltymys pulskiin ihmisiin, mutta Johanna ei antanut sen häiritä heidän tuoretta ystävyyttään.

Johanna ja Olli tulivat läheisiksi, jopa niin läheisiksi, että eräänä päivänä Johanna alkoi jorata Ollin sisällä, kirjaimellisesti. Hänen kätensä lävisti Ollin pään ja niskan, mutta Olli ei tuntunut olevan siitä millänsäkään.
"Tällaista minä olenkin kaivannut", huokaili Johanna tanssinsa jäljiltä hengästyneenä. "Todellista ystävyyttä, eikä ainaista riitelyä."

Karia alkoi hermostuttaa opiskelijaelämän ainainen rahattomuus, olihan hän mammonatavoitteinen simmi. Siispä eräänä päivänä hän lähentyi keittiön Signeä ja kysyi, josko hän pääsisi hänelle töihin.
"Pidä koko p**ka", Signe huudahti ja heitti essunsa Karille. Onneksi Signe ei kuitenkaan malttanut lähteä pitkälle, sillä muutaman tunnin jälkeen Kari kyllästyi työntekoon ja Signe palasi jälleen kokkaamaan opiskelijoiden herkkuruuat.

"Ja sit mä niinku katoin Harry Potterii, se se oli niinku ihan sikahyvä", selitti Kari tohkeissansa Johannalle eräänä päivänä heidän osuessaan samaan aikaan aamiaispöytään. Mirva raukka yritti kirjoittaa esseetä, mutta eihän siitä mitään tullut, sen verran kovaääninen oli heidän keskustelunsa, sillä Harry Potter oli Johannan lempipuheenaihe.

Mistä lienee johtunut, mutta puheenaiheesta huolimatta Johanna päätti ottaa pikku nokoset murokulhossansa. Karia se ei juurikaan hetkauttanut, hänkin pääsi vihdoin nauttimaan omista muroistansa. Mirvakin pääsi kirjoittamaan esseetänsä, joskin hän vannoi myöhemmin kuulleensa Johannan kuorsauksen seasta sanat "Snack! Crackle! Pop!"

Jälleen tuli aika ensimmäisen lukukauden loppukokeen, johon sekä Kari että Johanna lähtivät päät pumpattuina täyteen viime hetken knoppitietoa, jota todennäköisesti ei kokeessa tultaisi tarvitsemaan. Joka tapauksessa molemmat saivat jälleen 5:set ja asianmukaisen rahapalkinnon.

Saavuttuaan kokeesta Kari päätti pitää pienet juhlat. Paikalle ei tullut kukaan kutsuttu (molemmat kutsutut olivat mummoja), mutta Johanna sentään tuli katselemaan rakettien ampumista taivaan tuuliin.

Lopulta Karikin kyllästyi omiin juhliinsa ja lähti nukkumaan. Johanna jäi yksin katselemaan, kun viimeiset raketit syöksivät kipinänsä pimenevälle iltataivaalle.

Eräänä päivänä Kari törmäsi Armiin, välteltyään tätä jo pidemmän aikaa. Hän piti kyllä Johannasta, mutta vanhat tunteet roihahtivat taas nopeasti vain lyhyen keskustelun jälkeen. Taas kävi ilmi, että myöskään Armi ei ollut unohtanut Karia, mutta vieläkään Kari ei suostunut tekemään asialle mitään. Hänen piti nyt harkita toden teolla mitä tekisi ja kenenkin kanssa.

Tällä välin Johanna oli hieman päättänyt virkistäytyä ja käydä kampaajalla vaihtamassa hiusväriä. Tyytyväisenä hän kuljeskeli ympäri asuntolaa uusia hiuksiansa esittelemässä.

Biologiassa ja fysiikassa tarvittiin molemmissa aimo annos logiikkaa, siksi Kari ja Johanna viihtyivät varsin usein myös shakkipöydän äärellä. Kari ei kuitenkaan vieläkään uskaltanut kertoa Johannalle mitä tuntee tätä kohtaan, sillä Johanna oli viime aikoina viihtynyt varsin hyvin sekä Ollin että postinkantaja-Paulinkin seurassa. Kari katsoi parhaaksi antaa asioiden edetä omalla painollaan, ainakin toistaiseksi.

Silti Kari ei voinut sille mitään, että aina kun Armi tuli lähelle, hänelle tuli vastustamaton pakkomielle koskea tätä. Siispä Kari keskittyi antamaan armille kunnon niskshierontaa, kun ei muutakaan vielä uskaltanut tehdä.

Johannakin tahollaan sai paljon puheluita, joiden puheenaihe oli hyvinkin selvä. Pusi pusi, minäkin tykkään sinusta. Mutta kuka olikaan linjan toisessa päässä? Jääkö se ikuiseksi arvoitukseksi? Vai kehkeytyykö siitä elämää suurempi rakkaustarina?

Joko Johanna puheluiden siivittämänä tai sitten ihan kokeilunhalusta Kari alkoi kehittää ranteenkoukistuslihastansa. Ainoaksi harmin aiheeksi hänelle jäi se, ettei siitä saanut yhtään kuntopistettä! Lihas mikä lihas, luulisi kelpaavan.

Loppuvuodesta Kari oli jo niin lääpällänsä Johannaan, että hän ei voinut olla kuuluttamatta sitä kaikille vastaantulijoille. Nuori cheerleadertyttökin sai kuulla osansa ja Karin hämmästykseksi tyttökin myönsi ihastuneensa Johannaan! Johan nyt oli, tarvitsisiko Karin alkaa kilpailla pikkutytön kanssa unelmiensa naisen rakkaudesta!

Ei tarvinnut, sillä huomaamatta Johanna oli hiipinyt paikalle! Johanna liikuttui kuullessaan Karin sanat cheerleaderille ja rupesi miettimään tarkemmin. Karihan oli fiksu, komea, ja muutenkin oikein mukava mies, mikä jottei hänestä voisi olla Johannan poikaystäväksikin. Karin keskittyessä vielä unelmoimaan huikkasi Johanna ohikulkiessaan, että hänkin on hieman ihastunut Kariin. Kari meni tästä niin hämilleen, ettei edes ymmärtänyt lähteä Johannan perään.
"No, onhan tässä vielä aikaa", mietti Kari, vastahan toinen vuosi oli lopuillaan. Ehkäpä seuraava vuosi toisi mielenrauhan ja vastauksia moniin kysymyksiin.